NYKYTEATTERI Vera Audentia
* Näyttely suositellaan katsottavaksi tietokoneen kuvaruudun kautta, matkapuhelimen kuvaruutu muokkaa näyttelyn rakennetta.
I
.
.
Jokainen siivoton lauseeni on manifesti
Piirtyy sisäreisiini
ja sisältä
valuvat
nesteet
En enää löydä halua jättää sanomatta
Tuijotan vieraita ihmisiä silmiin
suu auki
Kaikki minusta on ulkona
kadun asfaltilla
kuin kuolavana
Ei vielä katkennut
vaikka niin pian katkesi kaikki muu
En enää kastu katseesta
Naisen nahka
jota en voi luoda
vaikka väri on jo himmennyt
Minä olen sisältä lapsi
Ravista minua, rakas
Anna minulle kipua
Huuda kuuroihin korviini
kesäinen metsä ja kaunis polku
Näytä minulle tie eksyksiin
Minä olen ovi
Käännyn
väännyn
leviän
kiristyn
repeän
Ompelen ehjäksi
Olen entistä tiukempi sinulle
Nuolen
ulokkeet
uurteet
silmät, sulaa suussani
Voit työntää sinne
varpaasi
kielesi
inhosi, mitä haluat
Voin voihkia
painajaistesi päälle
Vettyä kasvojesi haavoille
Olen täällä sinua varten
Ai että miten pärjään?
Miten pärjään itseni kanssa, missä oikein olen?
Minä katoan Ribbed Rider -tunneliin joka yö
Haen itseni löytötavaratoimistosta
Käsiraudat ja geishakuulat povitaskussa
Opettelin jo lapsena kaatumaan perseelleni
ettei vain käy hassusti.
.
Missä asun, siellä
likaisia kengänpohjia puhtaaksi nuoltuja lautasia
iskelmäradion kohinaan ja auringonvaloon rapistuneita kukkia
ihmisnestepapereita perässään vetäviä koppakuoriaisia
halpoina lusikoina taaksepäin vääntyneitä muistoja
puutunut käsi
suolainen luu
ehtymätön jano
voihkinta alakerrasta
pahvilaatikollinen kuvia ihmisistä, joiden sukunimiä en muista
naistenlehti, joka selvittää mitä huulipunasi sävy sinusta kertoo
Jersey Shoren itkevät teinit
rippikopin seinään räiskyneet siittiöt
novelli, jossa pikkuveli vienosti hymyilee syövän hiljentämällä vuoteella
pornovideo, jossa äitipuoli painaa tytön kasvoja jalkoväliinsä
Ja silmät
avautuvat ummessa
ummistuvat avatessa
Yölampun autio valo
kello viisi
Uni ei tule
Kukaan ei tule
Omaan sänkyyn
kuin vieraisiin
hukkuu
Peitto hyökyaallokko
tyynyt kellukkeita
Kaupunki herää töihin
Kaupunki juoksee bussiin
Kaupunki on asiakaspalvelija
Kaupunki on kunnollinen
Minäkin saatan nousta
ihan vitsillä
Aamukahvi
aidattu aamulenkki
kuolleena syntyvä kliimaksi
ja tänään on helmikuu
Tänään on vuosi x
Minun huomiseni ovat
vaihtorahaa kassalla
tuhansien ihmisten koskettamia kolikoita
lähes arvottomia
muttei niitä kehtaa
olla ottamatta vastaankaan
.
II
Eläin sisällämme
ei ole yksilö
riivaaja
riivattu
vaan oikea ihminen:
multaa
hampaita
juoksevaa ainetta
Piirtää hohtavat ääriviivat
kehon kaaria pitkin
Kutsuu toiselle puolelle
ja haluamme seurata
Hingumme ulos
kireästä kankaasta
hopeisesta hissistä
joka syöksyy kohti
pingottuvaa seittiä
iäistä shakkia
Me haluamme sotkea
yksilön muotokuvan
Syöksyä alastomina
etäännytettyyn kotiimme
Valosta pimeyteen, pimeydestä valoon
Samoina aina
.
.
Kahvipöytään sopivat sanat
Uunissa kullaksi kypsyneitä
kädenlämpöisiä skonsseja
kuohkeita tuulihattuja
väriliitumaalauksesta
Höyhenen
keveitä
suussa
sulavia
Kahvipöytään sopivat sanat
tarkasti rajatuilta huulilta
nuoriksi maalatuilta kasvoilta
Ympärillä suoriksi kesytetyt hiukset
silitetty paidan kaulus, kuohukerma
Kahvipöytään sopivat sanat
poukkoilevat pöydän yllä
Kimpoilevat kiiltävistä kaapinovista
Hierovat pöydässä istuvien vaatteet sähköisiksi
Kopisevat ikkunaan
kauniiseen hiljaisuuteen
luunappeina
Sinkoavat
ammuksina
lupauksina
Purkautuvat
television lumisateena
kuravetenä
kipein sormin kudotulle
itämaiselle matolle
Kahvipöytään sopivat sanat,
tomusokeroidut marengit:
Teitä ei voi koskettaa!
Puhutaan pillukarvoista
mustelmille kipristyvistä varpaista
orgasmin jälkeisistä kyynelistä
Valossa etsimme piilopaikkaa
pimeydessä kirkkautta
Alastomina hapuilemme vaatetta
puettuina ihon tuoksua
Miksi?
Koska rakkauskirjeistä kaunein ja raskain
ehtoollisviinin salainen ainesosa
kastevesien tulviva lähde
sakramenttien sielu
vihkivalojen kivijalka
kaikista
tärkein
rukous
Sen me unohdimme
III
Suljetut silmäsi
aukeavat uusikuina
mustan aukon häikäiseminä
Koteloistaan käsin kuoritut
särkyneet perhoset
eivät valoa kohti löydä
Eivät etsi
Makaan päälläsi
sinua näkemättä
Valkoinen lakana allamme
lämmin
kuin lumi
Kurottaudun kohti mykkiä kasvojasi
Sanoilla nuolen korviesi patsaita
mutta sanat ovat sinulle
silmiin syljetty
kura
IV
.
Juoksukilpailu
Kukaan ei päässyt maaliin
Lähtölaukaus teki kuuroiksi
naiset, miehet ja lapset
äidit, isät
siskot ja veljet
isovanhemmat
esi-isät
lakimiehet
postinkantajat
huorat
ja kaukana
kadonneet koirat
jotka katumuksesta kipeinä
haukuimme pois
Saammeko mennä jo kotiin?
Päästäkää meidät lepäämään
Antakaa meidän viimein nukahtaa
kuolleen keinuhevosen
vielä lämpimään
syliin
Omien vankiloidensa vangit
heräävät unesta
tulevat ulos selleistään
oksentavat mustaa hiljaisuutta
ja tuhansin viittomakielisin merkein
pyytävät vettä
kutsuvat äitiä
Himosta olemme tulleet- runovideo linkin kautta